18.9.1985

A:n kanne

A on B:lle ja C:lle sekä Läänin Kuljetus Oy:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Tyrvään kihlakunnanoikeudessa lausunut, että hän oli 15.6.1965 allekirjoitetulla kauppasopimuksella ostanut Tyrvään kunnasta olleelta ja 13.6.1968 kuolleelta emännältä L:ltä sopimuksessa tarkemmin määritellyltä alueelta kaiken alueella esiintyvän soran. Sora-alue kuului L:n tuolloin osin omistamaan ja osin elinikäisen hallintaoikeuden perusteella hallitsemaan Perämetsän tilaan RN:o 9:27 Vammalan kaupungin Laukulan kylässä. Kauppasopimuksen ehtojen mukaan ostaja luovutti sorakuopan pohjan soran loputtua myyjälle. Sopimukseen perustuva oikeus oli voimassa niin kauan kuin alueella soraa riitti. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen A oli sanotulta alueelta jatkuvasti kenenkään häiritsemättä kaivanut ja kuljettanut pois soraa.

L oli 10.2.1966 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt muun ohella omistamansa osuuden mainitusta Perämetsän tilasta B:lle ja C:lle. Ostettuaan sittemmin Perämetsän tilan muut osuudet C ja D olivat tulleet omistamaan sanotun tilan kokonaisuudessaan ja olivat saaneet siihen lainhuudon 19.12.1967. L:n sekä B:n ja C:n välillä tehdyssä edellä mainitussa kauppakirjassa ei ollut mainintaa edellä kerrotusta A:n sorakuopan kauppasopimuksesta. C ja D olivat kuitenkin kauppaa tehdessään olleet tietoisia sanotun oikeuden olemassaolosta ja olivat sallineet A:n 14 vuoden ajan aja sanotulta kiinteistöltä soraa sekä olivat erinisin toimin osoittaneet hyväksyvänsä soranotto-oikeuden myöskin itseään sitovaksi.

B ja C olivat 9.10.1980 allekirjoitetulla kauppakirjalla myyneet Läänin Kuljetus Oy:lle kyseisestä Perämetsän tilasta noin 8 hehtaarin suuruisen määräalan, jonka rajat oli määritelty siten, että kysymyksessä oli sama alue, jolta A oli sanotulla kauppasopimuksella ostanut soran. Kauppaneuvotteluja Läänin Kuljetus Oy:n kanssa käytäessä B ja C olivat ilmoittaneet Läänin Kuljetus Oy:lle L:n ja A:n välisen kauppasopimuksen olemassaolosta ja toimittaneet asiakirjasta yhtiölle jäljennöksen. Kauppakirjassa ei ollut kuitenkaan A:n kauppasopimuksesta mainintaa. Yhtiö oli heti viimeksi mainitun kaupan jälkeen ilmoittanut A:lle, että sillä oli tekemänsä kaupan ehtojen mukaisesti oikeus heti ryhtyä käyttämään alueen soravaroja sekä ettei A:n tekemällä soranottosopimuksella ollut Läänin Kuljetus Oy:öön nähden sitovaa vaikutusta. Samalla yhtiö oli kieltänyt A:lta soranoton alueelta ja ryhtynyt käyttämään alueen soravaroja.

Ennenkuin B:n ja C:n sekä Läänin Kuljetus Oy:n välillä oli tehty edellä mainittu kauppa, oli A alueelta soraa ottaessaan seulomalla erottanut soran joukossa olevaa isompaa kiviainesta ja siirtänyt sitä sorakuopan pohjalla oleviin erillisiin kasoihin, joista kiviaines oli ollut tarkoitus A:n omistamilla murskauslaitteilla murskata edelleen myytäväksi. B:n ja Eero Kyllikki Iso-Ketolan sekä yhtiön välisen kaupan tekohetkellä oli sanottua maaperästä irrotettua ja seulomalla laiteltua kiviainesta ollut runsaasti varastoituna sora-alueella.

Soran myynti sanotulta sora-alueelta oli muodostanut A:n pääasiallisen elinkeinon. Kun sora-alueita ei paikkakunnalla ollut muualta saatavissa, aiheutti soranotto-oikeuden lakkaaminen A:lle elinkeinon menetyksen. Suoritettujen mittausten perusteella oli alueen soravarojen määräksi arvioitu noin 247.000 irtokuutiometriä.

Huolimatta siitä, että A:n kauppasopimukseen perustuvan oikeuden pysyvyyden vakuudeksi ei ollut voitu hakea kiinnitystä, sitoi sopimus siitä tietoisia B:tä ja C:tä, joiden oli lisäksi katsottava hyväksyneen sopimuksen sitovuuden. Lisäksi tietoisuus sopimuksen olemassaolosta kauppaa tehtäessä oli aiheuttanut sopimuksen sitovuuden myöskin Läänin Kuljetus Oy:öön nähden. Näillä perusteilla A on vaatinut vahvistettavaksi, että hänelle kuului omistusoikeus hänen maaperästä irrottamiinsa ja sora-alueelle myöhempää käyttöä varten varastoimiinsa maalajeihin, että 15.6.1965 allekirjoitettu sopimus sitoi B:tä ja C:tä sekä Läänin Kuljetus Oy:tä sekä vaatinut, että Läänin Kuljetus Oy velvoitettaisiin suorittamaan hänelle soravarojen oikeudettoman käyttämisen aiheuttamana vahinkona yhtiön poiskuljettaman hiekan ja soran osalta 9.10.1980 -10.8.1981 väliseltä ajalta 30.000 kiintokuutiometriltä eli 42.000 irtokuutiometriltä laskettuna 6 markan irtokuutiometrihinnan mukaan yhteensä 252.000 markkaa, 10.8.1981 - 23.11.1981 väliseltä ajalta 8.000 kiintokuutiometriltä eli 11.000 irtokuutiometriltä 6 markan kuutiometrihinnan mukaan 67.200 markkaa ja 23.11.1981 - 7.1.1982 väliseltä ajalta 2.800 kiintokuutiometriltä eli 3.920 irtokuutiometriltä 6 markan kuutiometrihinnan mukaan 23.520 markkaa eli yhteensä 342.720 markkaa korkoineen sekä edelleen 28.000 markkaa kuukaudessa niin kauan kun soranajoa jatketaan. Lisäksi A on vaatinut, että Läänin Kuljetus Oy sekä B ja C velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Läänin Kuljetus Oy:n kanne

Läänin Kuljetus Oy on A:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa lausunut, että 9.10.1980 B:n ja C:n sekä yhtiön välillä allekirjoitetun kauppakirjan ehtojen mukaisesti hallintaoikeus noin 8 hehtaarin suuruiseen määräalaan Perämetsän tilasta RN:o 9:27 Vammalan kaupungin Laukulan kylässä siirtyi yhtiölle heti ja tällä oli oikeus ryhtyä välittömästi käyttämään alueen soraa. Edellä mainitun kaupanteon jälkeen yhtiö oli kieltänyt A:ta, joka oli kiinteistön aikaisemmin omistaneen L:n kanssa 15.6.1965 tekemänsä soranottosopimuksen nojalla ajanut alueelta soraa, jatkamasta soranajoa kauppakirjassa mainitulta alueelta. Mainittu L:n ja A:n välinen sopimus oli henkilökohtainen eikä sillä tämän vuoksi ollut sitovuutta yhtiöön nähden. Näillä perusteilla Läänin Kuljetus Oy on vaatinut vahvistettavaksi, ettei mainittu 15.6.1965 tehty L:n ja A:n välinen sopimus sitonut yhtiötä ja että A velvoitettaisiin suorittamaan yhtiölle soravarojen oikeudettoman käyttämisen aiheuttamana vahinkona 9.10.1980 ja tammikuun 1982 väliseltä ajalta kuljettamansa hiekan ja soran osalta 1.000 irtokuutiometriltä kuukaudessa 4 markan irtokuutiometrihinnan mukaan 4.000 markkaa kuukaudessa eli yhteensä 61.000 markkaa 5 prosentin korkoineen, korko laskettuna 49.000 markalle 20.10.1981, 4.000 markalle 1.11.1982 lukien. Lisäksi yhtiö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista.

C: ja D:n kanne

B ja C ovat A:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa lausuneet, että B:n ja C:n saantokirjoissa koskien Perämetsän tilaa RN:o 9:27 ei ollut mitään mainintaa A:n ja L:n välillä tehdystä soranottosopimuksesta eikä sen siirtymisestä ollut tehty minkäänlaista muutakaan välipuhetta eikä heillä muutoinkaan ollut ollut siitä tietoa ennen L:n kuolemaa. Kun soranottosopimus, joka oli virheellisesti kirjattu koskevaksi Vammalan kaupungin Laukulan kylässä olevan Kivimäki nimisen tilan RN:o 9:27 alueella olevaa sora-aluetta, oli tullut B:n ja C:n tietoon, olivat he pyrkineet siihen, että A lunastaisi alueen itselleen. A oli alun alkaen suhtautunut kielteisesti alueen ostamiseen. Tämän vuoksi B ja C olivat kieltäneet A:lta soranajon. A ei kuitenkaan ollut kieltoa noudattanut. A:n kielteisen suhtautumisen takia B ja C eivät kuitenkaan olleet halunneet tuolloin ryhtyä oikeudenkäyntiin A:n luvattoman soranajon johdosta, vaan olivat etsineet sora-alueelle uuden ostajan sekä 9.10.1980 päivätyllä kauppakirjalla myyneet alueen Läänin Kuljetus Oy:lle, koska L:n ja A:n välinen soranottosopimus ei sitonut heitä millään perusteella. A:n luvaton soranajo alueelta oli aiheuttanut B:lle ja C:lle vahinkoa. Näillä perusteilla B ja C ovat vaatineet, että A velvoitettaisiin suorittamaan vahingonkorvauksena B:n ja C:n omistamalta alueelta 15.9.1967 - 9.10.1980 välisenä aikana oikeudettomasti pois viemästään 97.500 kuutiometristä soraa 3 markan mukaan kuutiometriltä 292.500 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksi antamisesta eli 9.10.1981 lukien sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Tyrvään kihlakunnanoikeuden päätös 9.2.1982

Kihlakunnanoikeus on, yhdistettyään jutut yhdessä käsiteltäviksi ja kuultuaan asianosaisia toistensa kanteista, lausunut selvitetyksi, että L oli omistanut 201/240 osaa ja hallinnut 3.1.1956 kuolleen miehensä K:n jälkeen keskinäisen testamentin perusteella jäljelle jäänyttä 39/240 osaa Perämetsä -nimisestä tilasta RN:o 9:27 Vammalan kaupungin Laukulan kylässä.

L oli 15.6.1965 päivätyn sorakuopan kauppasopimukseksi nimitetyn asiakirjan mukaan myynyt A:lle 7.500 markan kauppahinnasta määräämättömäksi ajaksi rajoiltaan määrätyllä alueella olevan soran, jota A sai myyjää kuulematta luovuttaa muille henkilöille, ja kauppasopimuksessa muuten tarkemmin selostetuin ehdoin. A oli aloittanut soranoton kauppasopimuksen nojalla kohta sen tekemisen jälkeen ja jatkanut sitä pääasiassa kesäkausina tähän asti.

L:n poika B ja tämän vaimo C olivat osituksen ja perinnönjaon sekä eri kauppojen perusteella saaneet omistusoikeuden Perämetsä -nimiseen tilaan RN:o 9:27, silloisessa Tyrvään kunnan Laukulan kylässä ja tämän saannon perusteella heille oli myönnetty lainhuuto edellä mainittuun tilaan 19.12.1967.

B ja C olivat 19.10.1980 vahvistetulla kauppakirjalla myyneet Turun kaupungista olevalle Läänin Kuljetus Oy -nimiselle yhtiölle mainitusta Perämetsä RN:o 9:27 tilasta noin kahdeksan hehtaarin suuruisen määräalan. Kauppakirjassa ei ollut mainittu A:n soranotto-oikeutta tilan alueelta.

Läänin Kuljetus Oy oli 18. ja 19.11.1980 päivätyllä kirjeillä kieltänyt A:ta käyttämästä alueella olevia soravaroja ja kehottanut häntä poistamaan alueella olevat soranottolaitteensa. A oli 24.11.1980 tehnyt asiassa rikosilmoituksen Vammalan piirin nimismiehelle.

Kihlakunnanoikeus on katsonut L:llä, omistaessaan 201/240 osaa mainitusta Perämetsän tilasta ja leskenä hallitessaan keskinäisen hallintatestamentin perusteella miesvainajansa K:n jälkeen tilan loppua eli 39/240 osaa, olleen toimeentuloansa varten ja muutenkin oikeus luovuttaa tilalta lailla säätelemätön soranotto-oikeus A:lle kuten L oli jo aikaisemminkin eli 29.1.1967 allekirjoitetulla kiinnityskelpoisella sopimuksella vuokrannut Tyrvään kunnalle 24.400 neliömetrin suuruisen alueen soranottopaikaksi, minkä luovutuksen pätevyyttä L:n poika B ja tämän vaimo C eivät olleet 12.8.1967 K:n jälkeen toimitetussa perinnönjaossa kiistäneet.

Mitä sitten tuli B:n ja C:n 9.10.1980 vahvistetulla kauppakirjalla Läänin Kuljetus Oy:lle myydyn noin kahdeksan hehtaarin suuruisen määräalan kauppaa, jonka kauppaehdoissa ei ollut mainittu A:n soranotto-oikeutta, kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:n aloitettua soranottonsa ja murskaustoimintansa 15.6.1965 jälkeen B oli todistajien X:n ja Y:n lausuman mukaan tullut tietämään jo L:n eläessä tämän ja A:n välisestä soranottosopimuksesta ja myytäessä soraa Kiikan Maanrakennus Oy:lle sekä B:n ollessa Loukulan yksityistien tiekunnan puheenjohtajana toiminnallaan osoittanut hyväksyneensä vilpittömässä mielessä katsottavaksi olleen A:n pitkäaikaisen häiritsemättömän hallinnan soranoton muodossa kiinteistöön kohdistuvaksi lailla säätelemättömäksi katsottavaksi käyttöoikeudeksi.

Läänin Kuljetus Oy oli tullut tietämään A:n soranotto-oikeudesta asiakirjoihin liitetyssä poliisitutkintapöytäkirjassa olevien B:n ja Z:n lausunnon mukaan hyvissä ajoin ennen 9.10.1980 suoritettua määräalan kauppakirjan allekirjoitusta. L:n ja A:n välisen soranotto-oikeutta koskevan kauppakirjan toimittaminen Läänin Kuljetus Oy:lle osoitti osaltaan C ja D puolisoiden tarkoituksena olleen myydä määräalan maapohja sellaisena kuin se oli ollut heidän hallussaan ja ottaen huomioon tosiasialliset hallintasuhteet, jotka Läänin Kuljetus Oy:llä oli ollut sorakuopalla todettavissa ennen määräalan kaupan päättämistä.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on, hyläten Läänin Kuljetus Oy:n sekä B:n ja C:n kanteet kokonaisuudessaan näyttämättöminä, A:n kanteesta, vaatimukset enemmälti hyläten,

1) vahvistanut A:lle kuuluvan omistusoikeuden maaperästä irrotettuihin ja sora-alueella myöhempää käyttöä varten Keikon varastoimiin maalajeihin mainitulla Perämetsä -nimisellä tilalla RN:o 9:27 Vammalan kaupungin Laukulan kylässä,

2) vahvistanut L:n ja A:n välisen 15.6.1965 päivätyn sorakuopan kauppasopimuksen voimassaolon ja sen sitovuuden myöskin B:hen ja C:hen nähden,

3) vahvistanut edellä mainitun sorakuopan kauppasopimuksen voimassa olon ja sitovuuden myöskin Läänin Kuljetus Oy:öön nähden,

4) velvoittanut Läänin Kuljetus Oy:n heti kuittia vastaan suorittamaan A:lle korvaukseksi 6.1.1982 mennessä kuljettamastaan sorasta kihlakunnanoikeuden harkinnan mukaan 40.000 kuutiometrin osalta 5 markan kuutiometrihinnan mukaan yhteensä 200.000 markkaa sekä mainitun päivän jälkeiseltä ajalta kihlakunnanoikeuden kohtuulliseksi katsomat 20.000 markkaa kuukaudessa niin kauan kuin mainittua soran ajoa jatkuu, kaikki nyt mainitut korvaukset 5 prosentin vuotuisine korkoineen luettuna 200.000 markan osalta haasteen tiedoksiantopäisvästä eli 5.5.1981 lukien sekä 6.1.1982 jälkeen kuljetetun soran 20.000 markan kuukausikorvauksen osalta kunkin seuraavan kuukauden 1. päivästä lukien, kaikki erät kunnes täysi maksu tapahtuu.

Lisäksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut Läänin Kuljetus Oy:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 30.000 markalla, mihin summaan B:n ja C:n oli yhteisvastuullisesti osallistuttava 10.000 markalla.

Turun hovioikeuden tuomio 8.4.1983

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A, Läänin Kuljetus Oy sekä B ja C olivat saattaneet jutun, on, toimitettuaan jutussa suullisen käsittelyn puheena olevassa tuomiossaan todennut, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittu sopimuskirja, jolla L oli vuokrannut sora-alueen Tyrvään kunnalle, oli allekirjoitettu 29.1.1965.

A:n ja L:n välisen 15.6.1965 päivättyyn sorakuopan kauppasopimukseksi nimitettyyn sopimukseen perustuvan A:n soranotto-oikeuden pysyvyys kiinteistön uusia omistajia vastaan: Kysymyksessä oli lailla säätelemätön käyttöoikeus kiinteistöön. Oikeutta voitiin lähinnä verrata lailla säädeltyihin määräajan erottamisoikeuteen ja maanvuokraoikeuteen. Jakolain 183 §:n 2 momentin mukaan määräalan kauppaa sitoo siitä tietoista tilan ostajaa. Nykyistä jakolakia edeltäneessä lainsäädännössä määräalan luovutuskirja sensijaan sitoi tilan uutta omistajaa säännönmukaan vain hyväksymisen perusteella. Oikeuskäytäntö oli kuitenkin jo tuolloin ainakin ratkaisussa KKO:1937-II-61 pitänyt määräalan hallintaa hyväksymisolettamuksen luovana tekijänä. Maanvuokralain 12 §:n 1 momentin mukaan vuokrasopimus sitoo vastikkeellisen luovutuksen saajaa, jos luovutuskirjaan on otettu määräys sopimuksen pysyvyydestä tai jos vuokramies on ennen luovutusta ottanut vuokra-alueen hallintaansa.

A oli sorakuopan kauppasopimuksensa nojalla hallinnut kysymyksessä olevaa sora-aluetta vuodesta 1965 lähtien. Läänin Kuljetus Oy oli ostanut sora-alueen käsittävän maa-alueen, vaikka B ja C olivat ennen kauppa toimittaneet sille jäljennöksen A:n ja L:n välillä tehdystä sorakuopan kauppasopimuksesta.

Edellä mainituilla ja kihlakunnanoikeuden muutoin lausumilla perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta sikäli kun se koski Läänin Kuljetus Oy:n sekä B:n ja C:n kanteiden hylkäämistä sekä päätöksen 1 - 3 kohdissa vahvistettuja A:n omistusoikeutta maanperästä irrotettuihin ja sora-alueelle varastoituihin maalajeihin samoin kuin 15.6.1965 päivätyn sorakuopan kauppasopimuksen sitovuutta sekä B:tä ja C:tä että Läänin Kuljetus Oy:öön nähden.

A:n Läänin Kuljetus Oy:ltä vaatimat korvaukset yhtiön sora-alueelta poiskuljettamasta sorasta ja hiekasta: Hovioikeuden toimittamassa suullisessa kuulustelussa Läänin Kuljetus Oy:n kuljetuspäällikkö Z on todistajana kuultuna kertonut yhtiön soranajosta laadituista ajolapuista ja niiden perusteella laaditusta vihosta todenneensa, että kysymyksessä olevasta sorakuopasta oli yhtiön toimesta kuljetettu soraa aikana 8.10.1980 - 8.2.1982 37.588,6 kuutiometriä ja että talvisin on ajettu soraa vähemmän kuin kesäisin.

Hovioikeus on, katsoen A:n vaatineen korvausta ainoastaan 9.10.1980 - 7.1.1982 välisenä aikana poiskuljetetusta hiekasta ja sorasta, arvioinut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla Läänin Kuljetus Oy:n 9.10.1980 - 7.1.1982 välisenä aikana kysymyksessä olevasta sorakuopasta pois kuljettaman soran ja hiekan määräksi 36.000 irtokuutiometriä. Poiskuljetetusta sorasta ja hiekasta aiheutuneen vahingon hovioikeus on arvioinut 4 markaksi irtokuutiometriltä.

Tämän vuoksi hovioikeus on poistanut kihlakunnanoikeuden päätöksen siltä osin kuin se koski Läänin Kuljetus Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle korvausta 6.1.1982 jälkeiseltä ajalta ja alentanut Läänin Kuljetus Oy:n A:lle suoritettavan korvauksen 9.10.1980 - 7.1.1982 välisenä aikana poiskuljetetusta sorasta aiheutuneesta vahingosta 144.000 markkaan viiden prosentin korkoineen 5.5.1981 lukien.

Oikeudenkäyntikulut: Todeten, että asia oli ollut oikeudellisessa suhteessa epätietoinen, hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen siltä osin, kuin se koski Läänin Kuljetus Oy:n sekä B:n ja C:n velvoittamista korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut, ja hylännyt asianosaisten vaatimukset saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Perustelut

B ja C, jotka ovat Perämetsän tilan 10.2.1966 ostaessaan tienneet A:n soranotto-oikeudesta, ovat sallimalla hänen yli 14 vuoden ajan häiriintymättä käyttää oikeuttaan osoittaneet hyväksyneensä sen. Soranotto-oikeuden perusteena ollut, alkujaan L:n ja A:n kesken 15.6.1965 tehty kauppasopimus on siten tullut B:tä ja C:tä sitovaksi.

Myydessään A:n soranottoaluetta vastaavaan määräalan Perämetsän tilasta 9.10.1980 tehdyllä kauppakirjalla Läänin Kuljetus Oy:lle B ja C eivät ole pidättäneet A:lle edellä mainitun 15.6.1965 tehdyn kauppasopimuksen mukaista soranotto-oikeutta. Sitä vastoin kauppakirjaan otetun ehdon mukaan määräalan hallinta siirtyi ostajalle heti ja ostajalla oli oikeus ryhtyä välittömästi käyttämään alueen soraa, vaikka omistusoikeus alueeseen oli pidätetty myyjille kunnes koko kauppahinta oli maksettu.

A:n määräämättömäksi ajaksi sovittu soranotto-oikeus ei ole tullut Läänin Kuljetus Oy:tä sitovaksi sillä perustella, että yhtiö on määräalan kaupan tehdessään tiennyt oikeudesta ja siitä, että A edelleen käytti oikeutta hyväkseen. Yhtiö ei myöskään ole hyväksynyt A:n oikeutta, vaan on 9.10.1980 tehdyn kauppakirjan ehtojen nojalla heti ottanut alueen hallintaansa ja ryhtynyt ottamaan sieltä soraa. A on siten menettänyt tuon oikeutensa.

Oikeutensa lakkaamisesta huolimatta A on 9.10.1980 -8.2.1982 välisenä aikana jatkanut soranottoa alueelta. Hänen siten oikeudettomasti poiskuljettamansa soran määrä on arviolta 9.000 kuutiometriä ja arvo 4 markkaa irtokuutiometriltä. Kysymyksessä olevalle alueelle on jäänyt A:n soranotto-oikeutensa voimassa ollessa irroittamia ja käsittelemiä maalajeja varastoon. Sanotut maalajit eivät siten ole siirtyneet alueen kaupassa Läänin Kuljetus Oy:lle.

A on siltä varalta, että hänen soranotto-oikeutensa ei sido Läänin Kuljetus Oy:tä, vaatinut B:tä ja C:tä korvausta oikeutensa raukeamisen johdosta menettämistään tuloista, koska B ja C määräalan myydessään olivat laiminlyöneet huolehtia heitäkin sitoneen A:n oikeuden säilymisestä. Edellä mainitun hyväksymisensä perusteella B ja C ovat tulleet velvollisiksi vain sallimaan, että A L:n kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla otti soraa Perämetsän tilalta myös sinä aikana kuin he omistivat tilan. Sitä vastoin he eivät suhtautumisellaan ole sitoutuneet pysyttämään A:n puolesta soranotto-oikeutta voimassa myös muihin nähden. Siten he eivät myöskään ole velvollisia korvaamaan A:n vahinkoa siitä, että soranotto-oikeus ei sido Läänin Kuljetus Oy:tä.

Tuomiolauselma

Edellä mainituilla ja muutoin kihlakunnanoikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta B:n ja C:n A:han kohdistaman kanteen osalta eikä siltä osin kuin se koskee kihlakunnanoikeuden päätöksen 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja A:n omistusoikeutta maaperästä irrotettuihin ja sora-alueelle varastoituihin maalajeihin sekä 15.6.1965 tehdyn sorakuopan kauppasopimuksen voimassaoloa ja sitovuutta B:hen ja C:hen nähden.

Sitä vastoin kumotaan hovioikeudentuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös siltä osin kuin Läänin Kuljetus Oy on niillä velvoitettu suorittamaan A:lle vahingonkorvausta sora-alueelta poiskuljettamastaan sorasta ja hiekasta sekä hylätään A:n kanne tältä kohden kokonaisuudessaan ja vapautetaan Läänin Kuljetus Oy suorittamasta A:lle sanottuja korvauksia korkoineen.

Muuttaen hovioikeuden tuomiota vahvistetaan, että 15.6.1965 L:n ja A:n kesken tehty kauppasopimus ei sido Läänin Kuljetus Oy:tä, sekä velvoitetaan, Läänin Kuljetus Oy:n kanne enemmälti näyttämättömänä hyläten, A suorittamaan yhtiölle vahingonkorvaukseksi puheena olevalta alueelta 9.10.1980 - 8.2.1982 välisenä aikana poiskuljettamastaan sorasta 36.000 markkaa viiden prosentin vuotuisine korkoineen laskettuna 33.000 markan määrälle vaatimuksen esittämisestä 20.10.1981 sekä kolmelle 1.000 markan erälle vastaavasti 30.11. ja 31.12.1981 sekä 8.2.182 lukien maksupäivään asti.

A:n vahingonkorvauskanne B:tä ja C:tä vastaan hylätään.

Asian laadun vuoksi asianosaisten on kunkin kohdaltaan itse vastattava jutussa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluistaan.